Ruisrockin jälkeen tuntui vähän omituiselta palata normaaliin arkeen ja päiväkeskuksen mummojen luokse, mutta helteiseen iltapäivään mennessä rutiini alkoi taas löytyä ja työpäivä oli suorastaan nautinnollinen. Juotiin päiväkahvit pihalla ja ihasteltiin viileää tuulenpuuskaa, suunniteltiin tulevalle viikolle luontoretkeä ja vitsailtiin siitä, mitä tapahtuisi jos pyörätuolin päästäisi laskemaan vapaasti alas mäenrinnettä. Mummot nauroivat ajatukselle katketakseen, vähän drankempaa huumoria.
Työpäivän jälkeen ajauduin vahingossa kiertelemään alennusmyyntejä. Tai oikeastaan vain puolivahingossa, olin nimittäin päättänyt ostaa itselleni elämäni ensimmäisen rannekellon. En ole koskaan ollut kelloihmisiä, en ole osannut tai halunnut katsoa aikaa ranteesta ja pelkästään koruna kello ei ole minua koskaan viehättänyt. Se on tuntunut hankalalta ja hiostavalta. Nauhoja ja muita rojuja ranteeni ovat olleet täydet vuodesta toiseen, mutta kello on vielä loistanut poissaolollaan.
Nyt ajat ovat näköjään toiset, olen kai kypsynyt kohti sitä vaihetta, jossa kello täydentää ja viimeistelee asukokonaisuuden. En halunnut sijoittaa ensimmäiseen kellooni omaisuutta, mutten halunnut mitään ihan halvannäköistä kelloa. Iskinkin silmäni Glitterin valikoimaan, josta löytyi useampikin kiva kello. Harkitsin pitkään kultaisen ja hopeisen välillä ja päädyin lopulta valitsemaan kultaisen. Ollaan nyt sitten kerralla oikein kunnolla bling bling! Aika tosin näyttää, osaanko sittenkään kantaa mukanani perinteistä ajannäyttäjää, puhelin on ehkä kuitenkin minulle se luontevin seuralainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti