Huh hellettä, vähempikin ehkä riittäisi. Ulkolämpömittari näyttää yli kolmeakymmentä eikä sisätiloissakaan ole sen viileämpää. Päivätoiminnan mummot pyörtyilee keinutuoleissa ja minäkin olen tajunnan rajamailla. Suklaakarkit sulavat kulhon reunoille ja aivotkin tuntuvat välillä valuvan hikinoroina pitkin selkärankaa. Ei saisi valittaa, mutta ympärivuorokautinen "saunominen" on kieltämättä aika rankkaa.
Perjantaina pakkasimme autoon kaveriporukan ja kaiken viikonlopunviettoon tarvittavan. Siinä olikin paljon pakattavaa. Suuntasimme hellettä pakoon ihanalle kesämökille metsän katveeseen ja järven rantaan, mutta helle se oli sielläkin vastassa. Kaksi päivää kuluivat silti mitä mukavimmin; hyvää ruokaa ja juomaa, paljon jäätelöä, pihapelejä, saunomista, uimista, veneilyä, itikoita, ampiaisia, epätoivoista kalastusta ja parhaita ihmisiä.
Nyt yritän tsempata itseäni uutta työviikkoa varten, toivottavasti välillä ripauttaisi vähän vettäkin taivaalta niin emme kuihtuisi mummojen ja pappojen kanssa ihan kokonaan. Onneksi työpaikalla on kolme valtavaa lattiatuuletinta ja jääkaapissa reilusti omenamehua.
Mulla on enää kolme viikkoa näitä vanhushommia jäljellä, mutta saatan saada uuden työpaikan heti elokuun loppuun. Se ei olisi ollenkaan huono juttu, nyt kun olen päässyt työnteon makuun. Odotan syksyä ja uusia mahdollisuuksia. Odotan syksyn mukanaan tuomaa viileyttä ja tunnelmallisia iltoja, jolloin on vielä lämmintä muttei silti ahdistavaa. Kesä on ihana, mutta tällä hetkellä se tuntuu lähinnä päällekäyvältä. Ehkä osaan ikävöidä sitä sitten syyskuun lopulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti