Viikonpäivät hurahtavat ohitse valtavalla vauhdilla. Nyt on keskiviikko, mutta oon lauantaista asti kuvitellut päivittäin, että ollaan jo perjantaissa. Perjantaifiilis on syntynyt rennoista ja huolettomista päivistä, yltäkylläisestä auringonpalvonnasta ja siitä, että päivien aikana on ennättänyt tehdä vähän sitä sun tätä. On mahtavaa, että saa tehdä sellaista työtä, joka on kivaa muttei kuitenkaan vie koko päivää. Aikaa jää myös muulle, täysin vapaavalintaiselle toiminnalle. Tää taitaa olla paras kesä pitkään aikaan.
Lauantaina istuttiin Alppipuistossa nauttimassa auringosta ja bändeistä Pitkä Kuuma Kesä -festareilla. Ilmaistapahtumat ovat kesän parasta antia, lämpiminä iltoina mikään ei ole sopivampaa kuin kasata eväät kangaskassiin ja suunnata puistoon fiilistelemään nuoruutta ja hetken kauneutta.
Sunnuntai kului Aurinkolahden rannassa. En ollut aikaisemmin käynyt Aurinkolahdessa ja rakastuin nyt paikkaan aivan totaalisesti. Uusia, ihania kerrostaloja rantaviivan tuntumassa, kaunis hiekkaranta ja hyvät lenkkeilymaastot. Voisin muuttaa sinne tältä istumalta, tosin budjetti taitaisi tulla vastaan. Onneksi Aurinkolahteen voi huristella metrolla ja leikkiä hetken aikaa olevansa ulkomailla. Meidän leikki venähti vähän pitkäksi, tanssittiin pimenevällä rannalla vielä reilusti puolen yön jälkeenkin, jolloin sydän meinasi pakahtua onnesta.
Vaikka lämpö onkin ollut silloin tällöin vähän tukahduttavaa eikä töissä toimi ilmastointi, nautin silti täysillä näistä helteisistä ajoista. Parin kuukauden kuluttua on jo ikävä kesää. Tänään mentiin työpäivän jälkeen Hietaniemen rantaan palvomaan aurinkoa, heittelelemään frisbeetä ja syömään jätskiä. Emme suinkaan olleet yksin, ranta oli täynnä porukkaa ja fiilis varsin kansainvälinen. Hautasin jalat hiekkaan ja korkkasin Somersbyn, kuuntelin puheensorinaa ja annoin tuulen kutittaa sääriä. Nämä on hyviä päiviä, vaikkei vielä huomennakaan ole perjantai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti