En pidä vaaleanpunaisesta. Sen ihanuus ei ole koskaan mahtunut tajuntaani, mutta olenkin kai aina ollut mieluummin riehakas poikatyttö kuin röyhelöinen prinsessa. Pukeudun edelleen mieluummin yksinomaan tummiin, mustavalkeisiin ja maanläheisiin sävyihin ja jos pitää valita kahden värin välillä, valitsen yleensä jonkin vähemmän tyttömäisen vaihtoehdon. Mutta viime aikoina on tuntunut, että saatan sittenkin olla vaaleanpunainen, ainakin sisäpuolelta. Olen nimittäin rakastunut. Olen ollut sitä kohta jo yli vuoden, mutta aina se jaksaa ihmetyttää ja ilahduttaa: miten sitä onkaan onnistunut löytämään itselleen sopivan puoliskon täältä 7,2 miljardin ihmisen joukosta? Ilman että on edes tutustunut kaikkiin vaihtoehtoihin? Sehän on parempaa kuin lottovoitto.
Maailman ihanimman E:n lisäksi nämä asiat ovat piristäneet tänään:
♥ tutustumiskäynti tulevaan kesätyöpaikkaan, luvassa keppijumppaa mummoille ja papoille
♥ se, että lomapäivät jatkuvat kuitenkin vielä melkein kaksi viikkoa
♥ alennushintainen maitosuklaa
♥ viilentynyt, muttei silti viileä ilma
♥ puhdas ja valoisa koti (imuroin, tiskasin tiskivuoren ja viikkasin pyykit)
Perjantaina me mennään vieraiksi E:n opiskelukaverin hääjuhliin. Aiotaan pukeutua paremmin kuin Oscar-gaalaan ja olla niin pariskuntaa että. On kivaa tehdä juttuja yhdessä ja mennä paikkoihin yhdessä, siinä ei sinänsä ole mitään uutta. Mutta häät, niihin ei pääse ihan joka päivä. En ole ollut häissä melkein kahteenkymmeneen vuoteen ja viime kerralla olin tosiaan pitsimekkoon puettu pikkutyttö, joka kirmasi pitkin juhlapaikkaa helmat korvissa. Nyt laitan päälle aikuisten mekon, sellaisen hienon pikkumustan, joka on selän puolelta vähän avoin. Olen siitä aika innoissani. Mahanpohjassa pyörii perhosia, kutittaa. En millään malttaisi odottaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti