Something good can work.

Tänään on pitkästä aikaa kunnon sadepäivä ja olen sen verran mukavuudenhaluinen, etten edes harkitse ulos menemistä. Sen sijaan nautiskelen täysillä kotona vietettävästä ajasta, se sopii minulle oikeastaan paremmin kuin hyvin. Nukuin yleellisen pitkään ja jäin vielä herättyäni kuuntelemaan, kuinka ulkona sataa, sataa ropisee. Sitten nousin ylös pirteänä ja onnellisena, kesäloma on tosiaan ihanaa aikaa sateesta huolimatta. Söin hyvän aamupalan, raakapuuron lisäksi kirsikkatomaatteja tumman ruisleivän päällä. Voisin syödä pelkästään kirsikkatomaatteja koko kesän. Kuuntelen koneelta Stephen Fryn lukemaa äänikirjaa, luekselen uusinta Imagea, maalaan ehkä vähän ja ennen kaikkea - en kiirehdi yhtään minnekään. 

Olen myös harjoitellut kravattisolmun tekemistä huomisia häitä varten, sillä E ei onnistunut saamaan aikaan suoraa solmiota kymmenistä yristyksistä huolimatta. Enpä taida itsekään olla kummoisempi solmija. Keskelle omaa naamaa on ilmestynyt pirullinen finni, jonka hävittämiseen mulla on aikaa tarkalleen 28 tuntia. Challenge accepted. Mekko roikkuu sileänä vaatekaapissa E:n pukupussin vieressä, ajattelin laittaa huulipunaa ja lakata kynnet. Toivottavasti huomenna ei sada, ainakaan kovin paljon.

Eilen hankkimani painava yöpöytäkin on nyt koottu, nakuttelin sen kasaan puoli kahdentoista aikaan illalla ja yritin lyödä nauloja niin hiljaa kuin vain osasin. Laatikot eivät meinanneet osua kiskoilleen ja ruuvit olivat vähällä vääntää ohuimmat puuosat poikki, mutta valmis yöpöytä on juuri sellainen kuin olin toivonutkin. Värikin on oikea, ei tarvitse lähteä palauttamaan tai vaihtamaan. Voin siis huokaista helpotuksesta. Nyt tosin mielessä kummittelee yöpöytään täydellisesti sopiva parisänky..... sellainen ei taida mahtua ilmaisbussin kyytiin.