Me oltiin eilen E:n opiskelukaverin häissä, oli ihanaa! Pääsin tosin ennen juhlahumua todistamaan kykyni kukkalähettinä, kun minut passitettiin iltapäivällä ostamaan hääparille lahjaksi kukkakimppua. Lähdin reippaasti liikkeelle, ajatuksena piipahtaa ostoksilla nopeasti ennen kuin alkaisin valmistautua iltaa varten. Eipä se mennytkään ihan niin yksinkertaisesti. Tarkoitus oli ostaa pitkävartisia valkeita kukkia, mieluiten kalloja. Naureskelin jo huvittuneesti tekstiviestille, jossa luki "osta kalloja". Ensimmäisessä kukkakaupassa ei ollut kuin yksi nuhjuinen kalla, eikä ketjun muistakaan myymälöistä puhelisoiton perusteella kyseistä kukkaa löytynyt. Alkoi siis pitkällinen kallojen metsästys.
Kävin ehkä yhdeksässä kukkakaupassa Arabiassa, Vallilassa ja Kalliossa löytämättä ainuttakaan kallaa. Ne ovat kuulemma hautajaiskukkia, yksi myyjä kummasteli miksi haluaisin viedä sellaisia häihin. No, morsian kuulemma piti kalloista. Kun sää alkoi muuttua epävakaisemmaksi ja etsintä tuntua turhauttavalta, päädyin valitsemaan kauniita valkoliljoja. Myyjä tosin kuvitteli aluksi minun olevan morsian ja alkoi vääntää kukista morsiuskimppua. Mies vähän kummasteli, miksi olen liikkeellä niin myöhään, jos häät kerran ovat jo saman päivän iltana. Hah, sitten kun olen todella itse menossa naimisiin, en todellakaan juokse kaatosateessa pitkin kaupunkia vain paria tuntia ennen h-hetkeä.
.jpg)
Perjantaina 13. päivä sää ei tosiaan ollut kuin morsian, päinvastoin. Taivaalta tuli tasaisesti vettä ja auringosta näkyi tuskin sädettäkään, mutta eipä tuo liiemmin haitannut. Hääjuhla oli pieni kodikas tilaisuus ihan vain pariskunnan kotona; varsinainen vihkiminen oli tapahtunut jo viikko sitten toisella paikkakunnalla ja nyt vain keskityttiin juhlistamaan tuoretta avioliittoa ystävien kesken. Ilta kului oikein rennosti, päästiin herkistelemään muutamille puheille ja hymyilemään lattialla pyörineille pikkumuksuille.
E:llä oli upouusi puku, oikein tyylikäs slim fit. Oma mekkonikin herätti paljon ihastelua ja tunsin siinä kieltämättä oloni aika tyylikkääksi. Mustikkapiirakan ja suklaakakun ohessa mietiskeltiinkin, että täytyy järjestää kesän kuluessa mahdollisimman monet sellaiset juhlat, joihin pukeudutaan sitten vähän paremmin. Innostuin myös aivan tavattomasti tarjolla olleesta raakakakusta, kookoskermavaahto oli taivaallista. Taidetaan heittäytyä leipureiksi ensi viikon alussa ja pakata piknikkori täyteen itsetehtyjä herkkuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti