En sure kesäloman loppua enää ollenkaan, päinvastoin. Vaikka oon ollut vasta neljän päivän ajan kesätöissä vanhusten päivätoiminnan ohjaajana, en voisi kuvitellakaan parempaa työpaikkaa. Työparini on mitä mainioin, päivät ovat leppoisia ja työtehtävät juuri sellaisia, joihin minulla on osaamista ja taitoa. Vedän jumppaa, tietovisailuja, keitän puuroa ja kahvia, luen sanomalehtiä ääneen, järjestän elokuvahetkiä ja levyraateja; melkein mitä tahansa, mitä mieleen tulee ja mitä vanhukset toivovat. Ja tietysti tuen ja autan tarpeen mukaan, keskustelen ja kuuntelen.
Ja ne vanhukset. Aivan mahtavia tyyppejä. Keski-ikä on kai lähellä yhdeksääkymmentä, mutten silti osaa ajatella heitä vanhoina. Mahtavia elämäntarinoita, elämäniloa ja ketteryyttä löytyy vaikka muille jakaa. Tänään eräs mainio rouva olisi halunnut meidän tekevän kuperkeikkoja pitkin voimistelusalia. Tyydyimme kuitenkin keppijumppaan ja sananlaskujen arvuutteluun. Vanhusten huumorintaju on myös täysin omaa luokkaansa, sieltä parhaasta päästä. Nauramme päivittäin vedet silmissä toistemme jutuille, eikä ikäeroa huomaa välillä lainkaan. Kuperkeikkoja toivonut rouva on esikuvani, aion olla samanlainen sitten vanhana. Hän aikoo kuulemma viettää 100-vuotissyntymäpäivänsä Olympiastadionilla ja kutsua sinne kaikki halukkaat juhlimaan, koska sinne mahtuvat kaikki ja korkeista katsomoista on niin hyvä näkyvyys. Hän itse aikoo esiintyä juhlien keskipisteenä, heittää pari volttia ja sen jälkeen tanssia polkkaa.
Menen aamuisin hymyillen töihin, laitan kahvin tippumaan ja istun pian sen jälkeen syömään porkkanakakkua asiakkaiden kanssa. Omat isovanhempani ovat jo muutamia vuosia sitten kuolleet (yllä olevassa kuvassa istun 3-vuotiaana junan kyydissä, mummi ja ukki ovat minua asemalla saattamassa), joten olen ollut kovin iloinen saadessani viettää aikaa hyväntuulisten mummojen ja pappojen seurassa. Minulla on nyt käytännössä parikymmentä "adoptioisovanhempaa", kaikki aivan mahdottoman ihania ja omanlaisiaan ihmisiä. Nautin siis joka päivästä aivan suunnattomasti, ja onneksi lisää on vielä tulossa kahdeksan viikon ajan. Olisipa jokainen työ yhtä mukavaa kuin tämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti